Yksi viime vuosikymmenen käytetyimmistä telelääketieteen aloista on etäkuntoutus, joka alkoi saamaan jalansijaa vuonna 2016. Termi "telelääketiede" otettiin käyttöön ensimmäisen kerran vuonna 1993. Se määritellään terveyspalvelujen tarjoamiseksi digitaalisten laitteiden välityksellä sisältäen interaktiiviset konsultointi- ja diagnostiikkapalvelut.

Reaaliaikaisen tuki- ja liikuntaelinten sairauksien etäkuntoutuksen on raportoitu parantavan fyysistä toimintakykyä ja helpottavan kipua tehden siitä tehokkaan ja perinteisiin menetelmiin verrattavan kuntoutustavan. Tutkimukset ovat osoittaneet, että etäkuntoutus on yhtä tehokasta kuin kasvokkain tapahtuva hoidon arviointi, kivunhallinnan, toiminnallisuuden ja terveyskasvatuksen kannalta.

Potilaiden näkökulmasta digitaalisten työkalujen käyttö terveydenhuoltoalalla on osoittautunut heidän odotustensa mukaiseksi ja tyydyttäväksi erityisesti etäkonsultoinnissa, joka on samankaltaista kuin kasvokkain tapahtuva konsultaatio.

Etäkuntoutusstrategioita on otettava käyttöön, jotta potilaat voivat toteuttaa hoitoaan kotoa käsin, ammattilaisen monitoroidessa heitä etäyhteyksien välityksellä puheluiden, tallennettujen videoiden ja videopuheluiden avulla. Etäkuntoutuksessa on erilaisia työkaluintegraatiomalleja; esimerkiksi jotkut voivat olla enemmän tai vähemmän vaikeita käyttää, ja toisiin liittyy erilaisia potilaan voinnin etävalvontamenetelmiä.

Yleensä viestintämenetelmänä potilaan kanssa käytetään tietokoneen tai puhelimen välityksellä toteutettavia videoneuvottelujärjestelmiä, joihin sisältyy etäseurantalaitteiden käyttö ja tuki, ja joka mahdollistaa potilaiden toiminnan online- seurannan. Lisäksi voidaan käyttää pilvipohjaista virtuaalista etäterveysjärjestelmää, joka toimii kolmiulotteisesti (3D) tarkkailemalla ryhtiä ja liikettä käyttämällä digitaalisesti simuloitua valmentajaa harjoitteiden näyttämiseen ja ohjaamiseen.

Harjoitukset voidaan toimittaa monimutkaisempien REMOTE-CR-alustojen kautta yhdessä erinäisten laitteiden, älypuhelimen, kannettavan sensorin verkkosovellusten ja räätälöityjen ohjelmistojen avulla. Puhelinta voidaan käyttää paitsi viestintävälineenä potilaiden ja terapeuttien välillä, myös harjoitusten ohjaamiseen.

Kaikki etäkuntoutuslaitteet eivät mahdollista molemminpuolista kommunikaatiota harjoituksen suorittamisen yhteydessä. Rajoitukset eivät koske vain potilaita, sillä hoidosta vastaaviin ammattilaisiin liittyy myös omansa; sekä konsultaatioissa että potilaan kotona tarvittavissa välineissä voivat vaihdella käytetyn etäkuntoutusmenetelmän mukaan. Joskus laitteiden käyttö vaatii lisäksi koulutusta sekä ammattilaisille ja potilaille.

Lisätietoa etäyhteyksien välityksellä läsnäollen määrätyn terapeuttisen harjoittelun tehokkuudesta löydät täältä: Muñoz-Tomás, et al. (2023). Etäkuntoutus terapeuttisena harjoitusvälineenä verrattuna kasvokkain tapahtuvaan fysioterapiaan: systemaattinen katsaus. International Journal of Environmental Research and Public Health, 20(5), 4358. https://doi.org/10.3390/ijerph20054358

Valverde-Martínez et ai. (2023). Etäkuntoutus, varteenotettava vaihtoehto potilaille, joilla on krooninen COVID-oireyhtymä: Systemaattinen katsaus. Terveydenhuolto (11, 2, 187). https://doi.org/10.3390/healthcare11020187